Kosteus kuriin vanhan rakennuksen ehdoilla

Rakennuksen sadan vuoden ikä kertoo, että se on aikanaan tehty hyvin. Hyvinkin tehtyä vanhaa rakennusta on toki korjattava. Korjausmenetelmien valintaan vaikuttaa silloin myös se miten menetelmät sopivat vanhan kohteen materiaaleihin ja ulkonäköön.

Kun Helsingin Katajanokalla, Kauppiaankadulla peruskorjattiin liki satavuotiaan asuinkerrostalon liiketiloina ollut pohjakerros, oli marssijärjestys kohteen rakennesuunnittelijan DI Tiina Palviaisen mukaan varsin tyypillinen.

"Ennen suunnittelun käynnistymistä kohde luonnollisesti käytiin huolellisesti läpi. Kaikille pohjakerroksen tiloille tehtiin pintakosteuskartoitus. Lisäksi esimerkiksi lattioihin tehtiin rakenneavauksia vanhojen rakenteiden selvittämiseksi, koska niitä oli osittain korjattu jo aikaisemmin ja dokumentoitua tietoa korjauksista ei ollut", hän kertoo.

Korjattaviin tiloihin oli vuosikymmenien kuluessa lisätty monenlaisia rakenteita: Esimerkiksi seinien huokoisten kuitulevyjen alta löytyi piilotettuja tapetteja, joissa oli paikoin hometta. Myös puurakenteisissa latti-oissa oli paikoitellen kosteuden aiheuttamia vaurioita.

Suunnittelijan kannalta kohteessa ei Palviaisen mukaan ollut kuitenkaan sinänsä kriittisiä kohtia. "Tämän kaltaiset vanhat kohteet ovat Vahanen Oy:n toimistolle sekä minulle varsin tuttuja. Kohde on rakenteiltaan tyypillinen aikakautensa edustaja ja vanhojen tiilirakenteiden korjausmenetelmät ovat tuttuja."

Kokemuksen kautta

Palviainen korostaakin juuri kokemuksen tuomaa varmuutta vanhojen kohteiden korjauksissa. "Sekä suunnittelussa että itse toteutusvaiheessa", hän toteaa. Korjausvaiheessa urakoitsijan, valvojan ja materiaalitoimittajien yhteinen osaaminen varmistaa että lopputulos on sellainen kuin pitääkin.

"Jollei urakoitsijalla ole jostain tuotteesta aikaisempaa kokemusta, on tärkeätä pyytää materiaalitoimittaja paikalle ohjeistamaan oikeat työmenetelmät", hän korostaa.

Kauppiaankadun korjauksessa suunnittelija esitteli tilaajalle vaihtoehtoisia korjaustapoja. Alkuvaiheen suunnittelukokouksissa valintoja tehtiin sen mukaan mikä tuntui tilaajasta hyvältä ja sopivan samalla vanhaan kohteeseen.

"Tässä kohteessa arvostettiin vanhaa ja sen perusteella päädyttiin perinteisiin rappauskorjauksiin. Sisäpuolinen lisälämmöneristys olisi vaatinut kalsiumsilikaattilevytyksiä, jotka olisivat muuttaneet vanhan ilmeen", Palviainen kertoo.

Mitä kohteessa sitten tehtiin? "Kosteille seinille tehtiin injektoimalla kapillaarikatkot ja pinnoille tehtiin suolankeräysrappaus. Alapohjat uusittiin korjausalueelta kokonaan, paitsi vaurioiden, osittain senkin takia että pohjakerroksesta uusittiin pohjaviemärit. Pintakorjausta tai uusimista tarvitsivat käytännössä kaikki seinä-, katto- ja lattiapinnat. Lattiat pinnoitettiin suurelta osin keraamisella laatalla, joka on tällaisiin vanhoihin lattioihin kosteusteknisesti hyvin turvallinen ratkaisu", Palviainen tiivistää ja lisää että kaikki alapohjat tehtiin ilmatiiviiksi radonkorjausperiaatteilla.

Kapillaarikatkot ja suolankeräyslaasti estävät kosteuden nousun.

Tiina Palviaisen kertomat korjausmenetelmät konkretisoituvat työmaakäynnillä, kun työnjohtaja Pasi Puranen Lujitustekniikka Oy:stä esittelee kapillaarikatkojen tekemistä käytännössä.

Kysymykseen, onko kohteessa tullut ensimmäisten viikkojen aikana eteen yllätyksiä, Puranen vastaa, että vanhassa rakenteessa yllätyksiin pitää olla aina varautunut. Täydellisesti rakenteita ei pysty etukäteen koskaan tutkimaan. Lopullinen kunto ja korjaustarve selviävät vasta paikanpäällä. Valvojan ja suunnittelijan kanssa kapillaarikatkojen kohdat ja tiheys onkin räätälöity todellisen tarpeen mukaisiksi.

Ennen seinäpintojen korjauksia tehdyt kapillaarikatkot injektoidaan kahdessa vaiheessa, kahdella injektointilaastilla. Tiiliseinään porattuun injektointireikään asennetaan ensin Vandexin VIM-injektointilaastia. Se täyttää tiilimuurauksen isommat halkeamat, onkalot ja suuremmat kapillaarihuokoset. Parin tunnin reagointiajan kuluttua reikä täytetään paineellisesti koostumukseltaan hieman notkeammalla Vandexin DPC-2-injektointilaastilla, joka leviää kaikkein pienimpiin rakoihin ja kapillaarihuokosiin.